Arttorrents vaikuttaa seuraamisen arvoiselta torrent-blogilta.
Monthly Archive for lokakuu, 2007
Page 3 of 3
Taideyhdistys Harhan esoteerisen taiteen jaosto järjestää yhteisnäyttelyn maagiselle taiteelle. Jos olet maagista työskentelyä taiteesi apuna käyttävä taiteilija, tai taidetta, kulttuuria ja mediaa apunasi käyttävä magian harrastaja, pyydämme sinua tarjoamaan teoksiasi näytille. Näyttely pidetään maaliskuussa joensuulaisessa Galleria Harhassa.
Näyttelytöiden tulee olla joko kokeellisen magian välineitä, maagisen työskentelyn sivutuotteena syntynyttä taidetta tai okkulttisesta/maagillisesta perinteestä ammentavaa taidetta.
Fyysisesti teosten tulisi mahtua n. 11 neliön kokoisiin näyttelyhuoneisiin. Astraalinen, psykologinen ja memeettinen näyttelytila on rajoittamaton.
Suunnitelmat, kuvat ja kuvitelmat teoksista voi lähettää osoitteeseen Taideyhdistys.harha@gmail.com. Lisätietoja voi kysellä em. osoitteesta tai kommenttina tähän postaukseen. Näyttelytyöt valitsee Taideyhdistys Harhan esoteerisen taiteen jaoston näyttelytoimikunta. Galleria Harhan huokea galleriavuokra jaetaan osallistujien kesken.
Vastaan Aleksin heittämään haasteeseen ja kertoilen vähän itsestäni ja työskentelystäni.
Aleksin tavoin opiskelen kuvataidetta viimeistä vuotta Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa. Kouluprojektina minullakin on tällä hetkellä käynnissä jo Aleksin mainitsema Muotokuvaprojekti. Projektissa on yhdeksän osanottajaa ja teemme jokaisesta muotokuvan(myös omakuva). Tässä esimerkkinä vaikkapa “Vesa” ja “Aleksi”. Molemmat ovat 30cm * 30cm * 4,5cm. Tekniikkana akryyli- ja öljyvärit. Molemmat ovat muuten vielä kesken.
Henkilökohtaisena projektina yritän saada sarjistani “Hakanen ja tähtiboxerit” mukaan Joensuun Sarjakuvaseuran jossain vaiheessa ilmestyvään sarjakuva-antologiaan.
Ja tietysti olen tekemässä uusia töitä Galleria Harhassa marraskuun 2. päivä ensi-iltansa saavaan Taideyhdistys Harhan yhteisnäyttelyspektaakkeliin. Luonnos maalausta varten:
Heitän esittäytymishaasteen etteenpäin Arffmannin Annille.
Tulipahan taas mokailtua – eikä varmaan viimeistä kertaa – tukirahojen kanssa. Pohjois-Karjalan taidetoimikunta myönsi alkuvuodesta 200 euroa sarjiksemme painatus-, postitus- ja markkinointikuluihin, mutta emme älynneet mainita hakemuksessa, että sarjista olisi tarkoitus myös julkisesti myydä (eivätkä taidetoimikuntalaiset ilmeisesti epäilleet että “markkinointikustannukset” voisivat liittyä jonkinlaiseen kaupalliseen toimintaan), koska pidimme sitä jokseenkin itsestäänselvänä sarjakuvakustannustoiminnan osana. Toimikuntien myöntämiä valtionavustuksia ei siis saisi myöntää voitolliseen toimintaan.
Toimikunnasta tulikin sitten varoitteleva soitto kun viimekuussa jättämämme tilitys paljastikin sarjiksen myynnin tuoneen voittoa 21 euroa. Käytännössähän tuo voitto häviää samantien yhdistyksen menoihin, mutta koska laki on mitä on, joudumme maksamaan voiton taidetoimikunnalle, kuten myös tämän kuun aikana mahdollisesti kerääntyvän voiton 200 euroon asti.
Niinpä päätinkin, että vittu, jos kerran maksetaan, niin maksetaan sitten kunnolla. Joten sarjista saakin nyt tilata ilman postituskustannuksia tämän kuun loppuun, ja yli kolme kappaletta tilatessa saa lehdet 2 euroa kappaleelta.
Tai no, menköön kahdella eurolla kappale, oli yksi tai useampia.
Perinteinen Ilosaarirockin ilmekilpailu on käynnissä. Rokki tarvitsee jälleen sen kaikista hyvätuulisimman ja kauneimman ilmeen vuodeksi eteenpäin. Mieti miltä sinun mielestäsi näyttää kesän 2008 Ilosaarirock, raapusta se A3-kokoiselle paperille ja lähetä teos edelleen Popmuusikoiden toimistolle. Tyyli on vapaa.
Viimeaikoina on ollu niin huono rahatilanne, että sarjistenkin ostaminen on jäänyt aika vähälle. Nyt kuitenkin puolittain heräteostoksena ostin Charles Burnsin (ei sukua Charles Montgomery Burnsille) Musta aukko -sarjakuvaromaanin. Teiniahdistuksen ja pulp-kauhun yhdistelmä kuulosti jokseenkin vastustamattomalta keitokselta. Pienen buyer’s remorsen jälkeen tuo kolme ja puolisataa sivuinen sarjisjärkäle imaisi täysin mukaansa ja jäi lopulta ainakin tämän vuoden vaikuttavimmaksi ja pitkään tajunna perukoille poukkoilemaan jääneeksi teokseksi.
Burnsin reilun kymmenen vuotta sarjakuvalehtensä sivuilla kasaan kerimä tarina sijoittuu 70-luvun Seattleen, jossa paikalliset hylkiöt ja nörtit ovat alkaneet kantaa kummallisia fyysisiä mutaatioita aiheuttavaa virusta. Tarinan keskiössä liikkuvat koko teini-ikänsä raivolla Chris Rhodesiin rakastunut Keith, Chrisiin viruksen tartuttava Rob, sekä eräs seksinnälkäinen hännäkäs tyttö. Rakkauden ehdottomuus, töytäilevät yritykset selvitä elämästä ehjin nahoin (joka voi olla välillä hyvinkin vaikeaa, varsinkin jos satut olemaan jatkuvasti nahkaasi luova mutantti), viina, huumeet ja kömpelö seksi ovat Seattlelaisen nuorison elämän peruspalikoita, joita alkavat ikävällä tavalla sotkea kauhuleffaefektit. Pienoiseksi murhamysteeriksi äityvä juonikudos tuntuukin hieman päälleliimatulta ja turhanpäiväiseltä itse elämänmakuisen tarinan päällä. Varsinkin loppupuolen selittävä takauma tuntuu jo melkein pitkävetäiseltä. Muutoin Burns osaa käyttää takaumia ja etiäisiä varmoin ottein, ja pikkuhiljaa viittausten, unien ja näkyjen kudelma kasvaa hienoksi tarinaksi nuorien unelmien murskaantumisesta ja täyttymisestä. Lähin vertailukohde teokselle on ehkä Daniel Clowesin mahtava Ghost World -teos, joka sekin käsittelee kasvukipuja ja valintoja kevyen surrealismin sävyissä, tosin ei aivan yhtä painostavalla otteella.
Teknisesti Burnsin kerronta kulkee lähes täydellisesti, sanan ja kuvan pyhä liitto kestää ja kulkee niin ylä- kuin alamäissä. Kertojaääni vaihtuu tarpeen mukaan ja kuvallisten efektien käyttö on harkittua ja vähäeleistä, paitsi Burns äityessä surrealistisiin näkyihin. Kuvitus on graafisessa tummanpuhuvuudessa suorastaan silmiähivelevää, ja paljon äkkivilkaisua ilmeikkäämpää. Kaunista viivaa. Kaikenkaikkiaan Mustaa aukkoa ei voi muuta kuin suositella.
