Tangon arkkitehtuuria, Galleria Harha Joensuu, 2.-31.8.2011
Tangon arkkitehtuuria on valokuvaaja Jaakko Kilpiäisen ja arkkitehti Virva Savolaisen kokoama näyttely joka esittelee suomalaisten tanssilavojen arkkitehtuuria ja rakennushistoriaa. Näyttelyssä on esillä Jaakko Kilpiäisen arkkitehtoonisia valokuvia itä-suomalaisista lavoista, joiden toiminta on jo hiipunut ja lavat ovat jääneet seisomaan tyhjilleen ikäänkuin muistoina elinvoimaisesta maaseudusta.
Virva Savolainen on tutkinut tanssilavoja diplomityössään Tanssilavat, rakennustyypin kehittyminen ja erityispiirteet Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla. Näyttelyssä on esillä kuvakirja, joka perustuu Virvan tutkimusaineiston kirjoituksiin, rakennuspiirustuksiin ja valokuviin.
Tangon arkkitehtuuria
Tanssi rakennuksen pääkäyttötarkoituksena on synnyttänyt omaleimaisen ja mielenkiintoisen rakennustyypin. Rakennuksen päätila on mahdollisimman suuri yhtenäinen tasalattiainen tanssisali, joka on useimmiten pohjamuodoltaan kahdeksankulmio tai suorakaide. Lavarakennuksilla on oma tunnistettava ilmeensä, vaikka niissä näkyvät myös rakentamisajankohdan ihanteet ja tyylilliset tavoitteet. Lavoista useimmat ovat talkootyön ja kirvesmiesperinteen tuotoksia, mutta joukossa on myös arkkitehtien suunnittelemia lavoja. Tanssilavarakennuksissa on pyritty erikoisuuteen: rakennuksissa, joissa rakennustapa ja sisutukset usein jäävät mahdollisimman yksinkertaisiksi, on rakenteellisista muodoista pyritty löytämään se epäsovinnainen muotokieli, joka erottaa sen normaaliin jokapäiväiseen käyttöön tarkoitetuista rakennuksista ja siten luo ilmapiirin keveämmälle huvittelulle. Lähes poikkeuksetta lavat ovat puurakenteisia ja kattorakenteet ovat tärkeä piirre niiden sisätilojen arkkitehtuurissa. Lavan tunnelma syntyy usein esillä olevista kattorakenteista ja puumateriaalista. Tanssilavat ovat usein maisemallisesti merkittävillä luonnonkauniilla paikoilla tai hyvien liikenneyhteyksien varrella ja lavarakennuksissa on selvä yhteys ympäröivään luontoon avattavien ikkunoiden, luukkujen ja ovien kautta.
Tanssilavakulttuuri on muutoksistaan huolimatta jatkunut katkeamatta yli sadan vuoden ajan. Lavarakennuksilla on erityinen merkitys suomalaisten huvittelupaikkana. Tanssilavat kertovat kylien sekä yhdistystoiminnan ja vapaa-ajanvieton historiasta. Lavalla on toimintansa ajan ollut erityinen merkitys yhteisölleen: Lava rakennettiin yhteisvoimin, siellä syntyi (ja varmasti myös päättyi) romansseja ja siellä vietettiin aikaa yhdessä. Vaatimattomat tanssilavarakennukset kantavat menneen elämän muistoja. Tangon arkkitehtuuri on tarjonnut mahdollisuuksia unohtumattomille kohtaamisille.
”Elettiin kesän alkua 1946. Sodat oli sodittu, rauha vallitsi maailmassa. Vaikka kaikista hyödykkeistä oli tavaton puute, olimme kuitenkin nuoria, iloisia ja elämänhaluisia. Olimme myös huvittelunhaluisia. Mahdollisuudet huvitteluun olivat kuitenkin verrattain vähäiset. Edellisenä kesänä oli tanssiva yleisö hikoillut sisätiloissa Suojalla ja Työväentalolla. Selkä höyryten siellä pistettiin jalalla koreasti. Mutta tänä kesänä piti saataman oikea tanssilava Kuorevirralla sijaitsevaan pieneen saareen! Työväenyhdistys oli asialla. Avajaiset pidettiin helluntainaattona – väkeä oli tungokseen asti, vaikka lava oli keskeneräinen, katotonkin. Saaressa sijaiten siinä oli hivelevää luonnonkauneutta. Se tarjosi sodassa parhaita nuoruusvuosiaan menettäneille sopivan huvittelupaikan. Oli aivan toista tanssia ulkoilmassa kuin kuumissa ja pölyisissä sisätiloissa. Kävi niinkuin arveltiin: kyllä moni sieltä akan otti” (Kiuruvesi 10.7.1974)
