Tarinoita Keralasta on näyttely joka kiteyttää ja kertaa Annuska Dal Mason residenssiajan projekteja Intian Kochissa.

Dal Maso vietti kuukauden Intiassa, Keralan maakunnassa, Kochin kaupungissa helmikuussa 2011.

Tuon kuukauden aikana hän toteutti useamman projektin joista osa on nyt esillä tässä näyttelyssä.

Sarjan Tarinoita Keralasta kuvissa Dal Maso on dokumentoinut Kochin ja Keralan jokapäiväistä elämää, tarkkaillut sivusta ja kuvannut näkemäänsä. Näiden arkisten kuvien rinnalla olevat mustavalkokuvat kertovat omaa historiallisempaa tarinaansa. Dal Maso teki yhteistyötä paikallisen Lokadharmi teatterin kolmen näyttelijän kanssa. Dal Maso oli valinnut viisi kansantarua joita hän lähti yhdessä näyttelijöiden kanssa työstämään kuviksi. Kuvissa painotetaan tarinan tunnelmia ja tunteita ei niinkään kerronnallista kuvitusta. Tarinat joihin kuvat perustuvat ovat luettavissa galleriassa. (Englanniksi)

Dokumenttikuvat ja mustavalkokuvat muodostavat kontrastin keskenään ja puhuttelevat katsojaa syvemmältä kuin pelkät maisemakuvat Intiasta.

Kukat sarja on Dal Mason tekemä kuvasarja jossa on lähestytty Intian kukkia vanhojen kasvitieteellisten taulujen inspiroimana. Dal Maso on kerännyt ja kuvannut Kochin luonnosta löytämiään kasveja ja kuvannut niitä yksityiskohtaisesti ja tehnyt niistä melkein maalauksen omaiset taulut.

Kokonaisuudessaan näyttely kertoo pienen palasen Keralan ihmeistä, eipä kuukaudessa paljoa enempää ehtinyt kokemaankaan.

Tänä vuonna Taideyhdistys Harhan jäsenet esittäytyvät Galleria Harhassa yhteisnäyttelyllä Painajainen. Kukin taiteilija on käsitellyt teemaa parhaaksi katsomallaan tavalla ja luonut omanlaisensa painajaismaisen näkymän. Näyttelyssä on esillä maalauksia, grafiikkaa, piirroksia ja veistoksia

Näyttelyn taiteilijat: Anni Arffman, Niina Halonen, Tero Hirvonen, Maija Keränen, Juha Kettunen, Pilvi Kivijärvi, Lauri Lamminen, Niina Katinka Mantsinen, Riikka Mattinen, Antti Pesonen, Outi Piiroinen, Katja Pirinen, Antti H. Raatikainen, Heli Ruokolainen, Jili Uuttu ja Atso Wilen.

Avajaiset ovat perjantaina 2.12. klo 18.

Tervetuloa kokemaan Painajainen!

Galleria Harha avoinna: ti-ke, pe-su 11-15, to 15-19, ma suljettu. Osoite: Kauppakatu 44, Joensuu.

Maalauksia ja valokuvia
Juha Kettunen & Lauri Merisaari

Galleria Harhassa on marraskuun ajan esillä kahden nuoren joensuulaisen kuvataiteilijan taidenäyttely. Lauri Merisaarelta on esillä valokuvia ja Juha Kettuselta öljyväri-, akvarelli- ja akryylimaalauksia.

Juha Kettusen maalauksiin on tullut mukaan tiedostamattomia tarinoita alitajunnan varastohuoneista. Lauri Merisaari taas kertoo etsivänsä valokuvaajana yksityiskohtia ja tunnelmia, jotka rauhoittavat mieltä ja saavat muistamaan kuinka kauniita pienet asiat ovat muuten sekavassa ja ärsykkeitä täynnä olevassa ympäristössä.

– Parhaissa kuvissani olen tallentanut sen, mikä saa minut unohtamaan kiireen. Sellaisia kuvia haluan itse pitää seinälläni, Merisaari sanoo.

Molemmat miehet ovat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulusta. Merisaari tunnetaan paremmin kuvanveistäjänä, jolla on aina veistosprojektit päällä. Tämä näyttely esittelee taiteilijan vähemmän nähtyä valokuvatuotantoa. Kettunen taas on pitkään ja intohimoisesti pilkkonut maailmaa maalauksillaan. Kummatkin ovat vaikuttaneet aktiivisesti jo usemman vuoden Taideyhdistys Harhan toiminnassa.

Galleria Harhassa lokakuussa 2011

http://youtu.be/i7NP3ytGrVU

Taiteilijatapaaminen 16.10. 2011 klo. 12, jolloin Arja Kastinen soittaa kanteleilla ja molemmat taiteilijat ovat paikalla.

Siemenvesi on ensimmäinen neljän näyttelyn sarjasta, jossa vaihdetaan vaikutelmia maalarin ja muusikon kesken. Sekä Sirpa Ylhäinen että Arja Kastinen tekevät taidetta improvisaation lähtökohdasta, eli tekemiseen lähdetään vailla ennakkosuunnittelua tai luonnoksia. Taiteen tekeminen merkitsee molemmille hetkeen syventymistä ja parhaimmillaan ajattomuuden tilaan astumista. Se on maailma, jota sanat eivät tavoita. Arja astuu sinne musiikin, Sirpa maalaamisen ovesta. Siellä voimme toisinaan kohdata ja tervehtiä toisiamme ja sitten jatkaa matkaamme virkistyneinä.

Siemenvesi on huokaus, uloshengitys ennen seuraavaa hengenvetoa: uutta matkaa. Siinä on surua, hiljaisuutta, pysähtymistä; ja pisara iloa, odotusta.

Tietäjät Harhassa 1. – 30.9.2011

Kuvataiteilija Liisa Nikitinin Tietäjät -aiheisia maalauksia Galleria Harhassa,

Kauppakatu 44, 80100 Joensuu.

Näitä maalauksia ja myös pieniä veistoksia on syntynyt vuodesta 1997 alkaen. Ideansa ne ovat saaneet elämänmenosta ja varmaankin myös TV -ohjelmista.

Ensimmäisten maalausten niminä oli yleisesti vaan ”Tietäjät”, mutta sittemmin nimet ovat eriytyneet. Tähän päivään mennessä on päivänvalon nähnyt mm.

vaeltaja, näkijä, muistaja, kuuntelija, uneksija, kiitäjä, seikkailija, parantaja, kesyttäjät, herättäjä, valaisija, kiipeilijä, kasvattaja, odottaja, lupaaja, selittäjä, rukoilija ja lentäjät.

Tietäjät ovat oman alansa osaajia, jotka tietävät jotakin oleellista elämästä ja sen ilmiöistä ja jotka ovat koko ajan jatkokoulutuksessa.

Tietäjät ovat aikaisemmin käyneet Joensuun Kohinassa ja Tuupovaaran Ullakolla.

Galleria Harha on avoinna

ti,ke,pe,la,su klo 11 – 15, to klo 15 – 19, maanantaisin suljettu.

Tangon arkkitehtuuria on valokuvaaja Jaakko Kilpiäisen ja arkkitehti Virva Savolaisen kokoama näyttely joka esittelee suomalaisten tanssilavojen arkkitehtuuria ja rakennushistoriaa. Näyttelyssä on esillä Jaakko Kilpiäisen arkkitehtoonisia valokuvia itä-suomalaisista lavoista, joiden toiminta on jo hiipunut ja lavat ovat jääneet seisomaan tyhjilleen ikäänkuin muistoina elinvoimaisesta maaseudusta.

Virva Savolainen on tutkinut tanssilavoja diplomityössään Tanssilavat, rakennustyypin kehittyminen ja erityispiirteet Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla. Näyttelyssä on esillä kuvakirja, joka perustuu Virvan tutkimusaineiston kirjoituksiin, rakennuspiirustuksiin ja valokuviin.

Tangon arkkitehtuuria

Tanssi rakennuksen pääkäyttötarkoituksena on synnyttänyt omaleimaisen ja mielenkiintoisen rakennustyypin. Rakennuksen päätila on mahdollisimman suuri yhtenäinen tasalattiainen tanssisali, joka on useimmiten pohjamuodoltaan kahdeksankulmio tai suorakaide. Lavarakennuksilla on oma tunnistettava ilmeensä, vaikka niissä näkyvät myös rakentamisajankohdan ihanteet ja tyylilliset tavoitteet. Lavoista useimmat ovat talkootyön ja kirvesmiesperinteen tuotoksia, mutta joukossa on myös arkkitehtien suunnittelemia lavoja. Tanssilavarakennuksissa on pyritty erikoisuuteen: rakennuksissa, joissa rakennustapa ja sisutukset usein jäävät mahdollisimman yksinkertaisiksi, on rakenteellisista muodoista pyritty löytämään se epäsovinnainen muotokieli, joka erottaa sen normaaliin jokapäiväiseen käyttöön tarkoitetuista rakennuksista ja siten luo ilmapiirin keveämmälle huvittelulle. Lähes poikkeuksetta lavat ovat puurakenteisia ja kattorakenteet ovat tärkeä piirre niiden sisätilojen arkkitehtuurissa. Lavan tunnelma syntyy usein esillä olevista kattorakenteista ja puumateriaalista. Tanssilavat ovat usein maisemallisesti merkittävillä luonnonkauniilla paikoilla tai hyvien liikenneyhteyksien varrella ja lavarakennuksissa on selvä yhteys ympäröivään luontoon avattavien ikkunoiden, luukkujen ja ovien kautta.

Tanssilavakulttuuri on muutoksistaan huolimatta jatkunut katkeamatta yli sadan vuoden ajan. Lavarakennuksilla on erityinen merkitys suomalaisten huvittelupaikkana. Tanssilavat kertovat kylien sekä yhdistystoiminnan ja vapaa-ajanvieton historiasta. Lavalla on toimintansa ajan ollut erityinen merkitys yhteisölleen: Lava rakennettiin yhteisvoimin, siellä syntyi (ja varmasti myös päättyi) romansseja ja siellä vietettiin aikaa yhdessä. Vaatimattomat tanssilavarakennukset kantavat menneen elämän muistoja. Tangon arkkitehtuuri on tarjonnut mahdollisuuksia unohtumattomille kohtaamisille.

”Elettiin kesän alkua 1946. Sodat oli sodittu, rauha vallitsi maailmassa. Vaikka kaikista hyödykkeistä oli tavaton puute, olimme kuitenkin nuoria, iloisia ja elämänhaluisia. Olimme myös huvittelunhaluisia. Mahdollisuudet huvitteluun olivat kuitenkin verrattain vähäiset. Edellisenä kesänä oli tanssiva yleisö hikoillut sisätiloissa Suojalla ja Työväentalolla. Selkä höyryten siellä pistettiin jalalla koreasti. Mutta tänä kesänä piti saataman oikea tanssilava Kuorevirralla sijaitsevaan pieneen saareen! Työväenyhdistys oli asialla. Avajaiset pidettiin helluntainaattona – väkeä oli tungokseen asti, vaikka lava oli keskeneräinen, katotonkin. Saaressa sijaiten siinä oli hivelevää luonnonkauneutta. Se tarjosi sodassa parhaita nuoruusvuosiaan menettäneille sopivan huvittelupaikan. Oli aivan toista tanssia ulkoilmassa kuin kuumissa ja pölyisissä sisätiloissa. Kävi niinkuin arveltiin: kyllä moni sieltä akan otti” (Kiuruvesi 10.7.1974)

Galleria Harhassa 1.7-31.7.2011

Näyttely on joensuulais pariskunnan ensimmäinen yhteinen taidenäyttely.

”Kello tikuttaa ja aika käy, muutosvoima lähti villisti elämään mielessämme. Nyt jos koskaan, on yhteisen näyttelymme aika. Maailma on ihmeellinen kauneudessaan ja toisaalta myös rujoudessaan. Mitä elämä on? Joskus elämä tuntuu selittämättömältä ja suorastaan myyttiseltä. Mysteerion ratkaisemiseen tarvitaan avain, joka jokaisella ihmisellä on hallussaan.”

Missä vaiheessa olet, haluatko muutosta elämääsi? Kutsumme sinut tutkimusmatkalle sisimpääsi.

Sininen -huone:

Luonnossa, olen kokonainen,

ankkuroidun juuriini,

ihmettelen sitä vihreää kaikkeutta,

ympäröivää ilmiötä, jossa

yhdessä kaikkialla,

uudelleen, vuosisadasta toiseen.

-Mari Salmela-

Ikoni -huone:

Kasvot voivat olla

piilossa, muutetut, rumat,

kauniit, vieraat, surulliset,

iloiset, miettivät.

Aina niillä on jokin tarina kerrottavanaan.

-Markku Salmela-

Odotus

Galleria Harhan Ikoni-huoneessa on esillä joensuulaisen kuvataiteilija Miia Roseniuksen installaatio. Rosenius käsittelee työskentelyssään tällä hetkellä lapsuuteen ja vanhuuteen liittyviä teemoja. Lapsuuden ja vanhuuden teemat ovat universaaleja, kaikkia koskettavia teemoja, joista sekä taiteen tekijä että kokija voi löytää oman tarinansa.

Harhassa esillä oleva installaatio nostaa esille ajatuksia vanhuudesta. Teoksen syntyyn ovat vaikuttaneet sekä taiteilijan omat kokemukset että yhteiskunnalliset näkemykset vanhuuteen liittyen. Nuoruutta ihannoivassa ympäristössä vanhuus voidaan nähdä taakkana. Ehkä vanhus kokee itsensä taakkana. Sana vanhus ei ole enää korrekti, vaan se kantaa negatiivista taakkaa. Vanhuus voidaan kuitenkin nähdä myös positiivisena. Harmaista suortuvistaan ja uurteista ihollaan voi olla ylpeä. Vanhuksen rauhaa ja tyyneyttä voi ihailla.Tähän rauhallisuuden ilmapiiriin on levollista pysähtyä.

Kohtaaminen

Takana on ajatus kohtaamisesta. Myös käsittelemäni lapsuuden ja vanhuuden teemat tulevat varmasti kohtaamaan. Risteyskohdassa törmää väistämättä myös aikaan niiden välissä. Galleria Harhassa esillä oleva installaatio on osa ”Me”-sarjaa, joka tulee olemaan esillä myös muualla Pohjois-Karjalan alueella.

Taiteilijana kuljen arjessa jatkuvasti aistit avoinna uusille tutkittaville asioille ja ilmiöille. Minua kiehtoo tilan, katsojan ja teoksen välinen vuorovaikutus. Kaikki kolme osatekijää vaikuttavat aina jollain tavoin toisiinsa, ja ovat tärkeitä osasia tilanteessa, jossa teos ja tulkinnat muotoutuvat.

Joukossa koiruus tiivistyy!

Galleria Harhan sinisessä huoneessa on puolestaan esillä kontiolahtelaisen kuvataiteilija Laura Melkisen näyttely ”Doggy Park ”. Värikkäistä maalauksista koostuva teoskokonaisuus vie katsojan ihmettelemään koirapuistoa asukkeineen. Teossarja on eräänlainen visuaalinen peli, sarja maalauksia, joita voidaan yhdistellä eri tavoin ja luoda erilaisia tunnelmia ja mielikuvia. Teemaltaan ne haastavat katsojan pohtimaan koiralauman käyttäytymisen dynamiikkaa ja sen yhteneväisyyttä ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen ja sosiaalisiin peleihin. Tätä teossarjaa ovat olleet innoittamassa myös taiteilijan 4 omaa koiraa.

Parempi koira maassa, kuin kymmenen puussa…!

Melkisen työskentelyä ohjaa lapsenomainen asioiden ihmettely, oivallusten etsiminen ja arjen estetiikka. Taiteen teemat lähtevät oman elämän pienistä asioista, jotka kasvavat suurempiin mittoihin jalostuessaan eteenpäin taiteilijan työhuoneella. Melkinen työskentelee pääasiassa maalaten, mutta välillä syntyy myös installaatioita ja esinekoosteita kierrätysmateriaalia hyödyntäen. ”Tärkeintä työskentelyssäni on valo ja väri. Ja taiteen tekemisen ja katsomisen ei aina tarvitse olla ryppyotsaista touhua.”

Avajaiset ti 3.5. klo 18

Ylpeänä esittelemme kaksi kirjaa, jotka ovat syntyneet yhteistyömme tuloksena lukuvuoden 2010-2011 aikana.

Valokuvin ja runoin kuvaamme mielensairautta kirjassa
“Ajatukset ihollani – runokirja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä”.

Lasten kuvakirjalla tahdomme innostaa nuorta lukijaa kirjainten ja lukemisen maailmaan. Näytttely avaa lastenkirjan tekemistä prosessina, josta valmistuu kaksi PKAMK:n opinnäytetyötä vuosina 2011 ja 2012.

Kirjojen kuvitus, runot ja tarina ovat Katja Pirisen käsialaa. Graafinen ilme ja taitto on Merja Hirvosen tekemää.

Galleria avoinna:

ti-ke, pe-su klo 11-15
to klo 15-19, ma suljettu

(Deep Purple; “Woman from Tokyo”, 1973)

Näyttelyssä on esillä videon still -kuvia ja valokuvia, jotka on kuvattu Japanissa touko-kesäkuussa 2010. Tarkemmin ottaen Tokiossa, Kiotossa ja Osakassa.

Esillä on kolme kuvakokonaisuutta. Ensimmäinen, “Matka”, on yksinkertaisesti kuvaus kulkemisesta, liikkeestä kahden pisteen välillä ja ajan kulusta. Kuvat ovat mustetulosteita puuvillapaperille.Toisessa kuvasarjassa, “Pokemon Life”, 1950 -luvun lopulta oleva guttaperkka -jänis ja “Pokemon World” kohtaavat. Kuvat ovat mustetulosteita glossy -valokuvapaperille. Kolmas sarja, “My Woman from Tokyo”, on saanut nimensä Deep Purplen kappaleen kertosäkeen mukaan. Tämä kuvasarja katsoo naisen ja miehen elämää niin sanotusti toisen silmin. Kuvat mustetulosteita glossy -valokuvapaperille.

Japania kohdannut käsittämätön katastrofi sai pohtimaan näyttelyn konseptin muuttamista. Päädyin kuitenkin säilyttämään suunnitellun kokonaisuuden.

Kunnioitan suuresti japanilaisten suhtautumistapaa elämää kohtaan. Buddhalaisuus ja erityisesti shintolaisuus, ikivanha luonnonuskonto, sekä kungfutselainen filosofia luovat pitkät perinteet japanilaisten tapaan asettua osaksi maailmaa. Elämään kuuluu kohtalo ja kärsimys, mutta myös elinvoima ja uuden mahdollisuus. Myös ihmisen ja luonnon ja jopa rakennetun ympäristön erottamaton yhteys tuntuu hyvin koskettavalle.

Japanilaiset saivat kohdattavakseen jotakin sellaista, joka syvimmissä peloissa tapahtuu meille kaikille. Japanilaiset ovat kuitenkin tietoisia ihmisen pienuudesta suhteessa luonnon voimiin. Elämä runsaslukuisena kansakuntana hyvin vuoristoisilla meren ympäröimillä saarilla on opettanut ahkeruuden ja menestymisen halun lisäksi kunnioitusta ja nöyryyttä.

avoinna: ti-ke, pe-su klo 11-15
to klo 15-19, ma suljettu
pe 22.4. (pitkäperjantai) suljettu

http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi (Tarja Tella)